Alkukesästä aloin pyöritellä ajatusta siitä, että tuntuisi hyvältä tehdä joku vähän merkityksellisempi valokuvaprojekti. Sain mielestäni hienon idean ja nyt kuukausien aikana konsepti on jalostunut ja tällä viikolla aloitin konkreettisen tekemisen. Projektin aihe on rankka, mutta tärkeä. Suunnitelmanani on kuvata masennusta sairastavia henkilöitä, jotka ovat meikattu ja laitettu ihan viimeisen päälle. Kuvissa kasvot ovat iloisia/onnellisia/tyytyväisiä. Pointtina siis se, että masennus ei näy ulospäin. Pinta voi kiiltää vaikka sisin on rikki. Kuvausten ohella myös haastattelen henkilöitä ja heidän tarinansa on se olennaisin osa projektia, jonka tarkoitus on levittää tietoa masennuksesta ja häivyttää häpeää sairauden ympäriltä.

 

Mitä tästä sitten tulee lopulta? En tiedä. Tekeminen on nyt tärkeintä ja se, että saadaan tarinat leviämään. Varmasti rakennan projektille oman sivuston, ehkä tästä syntyy näyttely, ehkä kirja, ehkä jotain ihan muuta. Elävä ja kasvava kokonaisuus, joka taipuu moneksi. Aika näyttää, mutta väkevä tunne on, että tärkeä matka on alkamassa.